Arvio: "II" -ep, arvioija Soundi/Demoefekti (IN FINNISH)
Jo edellisellä demolla persoonallisen kuvan antanut Drifting Brigade petraa entisestään. Bändin soundissa on rokkitrioksi mukavan paljon vaihtelua ja dynamiikkaa, sillä toimintarokkauksen lisäksi äijien musiikissa selvää rautalankavivahdetta. Jussin laulussa viehättää sen luonnollisen kuuloinen karheus ja sopiva hälläväliä-tyyli, ja lisäksi mies osaa kitaristina käyttää kiitettävästi mielikuvitusta.
Usein rokkibändien demoilla slovari paljastaa bändin heikkoudet, mutta tällä kertaa Pitch Black Night -tunnelmointi taitaa olla etenkin sävellyksenä nipun paras biisi. Hienoa, että alhaisesta temmosta huolimatta biisiin on saatu yhtä väkevä tunnelma kuin rokkirykäisyihin.
Arvio: "II" -ep, arvioija Rokkizine/Taneli Saari (IN FINNISH) [link]
Homman nimi on kitararock ja bändi tamperelainen Drifting Brigade. Punkahtavimmillaan yhtyeen soitto tuo mieleen mm. Bombshell Rocksin, rautalankahetkinä taas kotimainen I Walk The Line ei tunnu kaukaiselta. Bändi kunnioittaa rockin perinteitä ja peruspoljenta kuiskii useamman kuin muutaman vuosikymmenen takaa. Varsinkin kahden viimeisen raidan, Double-Crossing (Your Middle Name) ja Pitch Black Nightin aikana Drifting Brigade kumartaa rapakon takana oleville, nykyään vähintään keski-ikäisille muusikoille. EP saa hyvälle tuulelle ja päätyttyään pakottaa aloittamaan fiilistelyn alusta. Äärikiukkuisen punk-kaahauksen ja ylitunnelmoivan post-rockin välistä löytyy hyvä paikka Drifting Brigaden kaltaiselle, rehelliselle bändille.
Arvio: "II" -ep, arvioija LAMMAS zine/Teemu Lahtinen 09.06.2008 (IN FINNISH) [link]
Tampere on koko kaksituhattaluvun ajan tuottanut toinen toistaan mielenkiintoisempia vaihtoehtoyhtyeitä ihmisten ihmeteltäväksi – enkä puhu nyt Negativesta, Lovexista, enkä edes Uniklubista, vaan Plain Fadesta, Candy Canesta, Heroin and Your Veinsista... saitte varmasti ideasta kiinni. Drifting Brigaden kakkosdemonstraation ensimmäinen raita Conclusions oli nostaa tämänkin tamperelaisryhmän tuohon samaan kategoriaan, mutta totuus paljastuikin karummaksi.
Conclusions on miltei rockabillyksi äityvää punkrock 'n rollia, joka on paljolti sukua esimerkiksi I Walk the Linelle, eikä tämän tyyppisestä musiikista ainakaan ylitarjontaa pääse syntymään Suomen niemellä. Sen sijaan perään kuultava The Flood on täysin turhanpäiväinen, raukeasti indiepoppaava rautalankailu, jota on sitten tässäkin maan pahasessa tehty sen tuhannen kertaa.
Viisari ei - ainakaan ylöspäin - värähdä myöskään kahdesta seuraavasta kappaleesta. Double-Crossing (Your Middle Name) tarjoilee tyylipuhdasta garage rockia, joka olisi voinut mennä läpi vuosituhannen alussa, mutta armon vuonna 2008 garagelta sopii ja pitääkin vaatia enemmän. Pitch Black Night omaa potentiaalia, mutta yökerhomaisen rautalanka-kehräilyn olisi voinut viedä pidemmällekin, ja Parsun lauluun olisi pitänyt saada hieman syvyyttä ja tummuutta. Plain Fade –herrasmies Jussi Lehtisen soittamasta Hammondista plussa reissariin.
Arvio: "II" -ep, arvioija Desibeli/Tuomas Tiainen (IN FINNISH) [link]
* * *
Omakustanne
Drifting Brigaden vuonna 2005 julkaistu ensimmäinen EP oli vielä hakemista, joten on ilo todeta yhtyeen kehittyneen mukavasti. Tamperelaisyhtyeen uusi pienlevy II osoittaa, että eteenpäin on menty useammalla osa-alueella. Meininki on vieläkin kotikutoista, mutta tällä kertaa kuuntelukokemus on oikein miellyttävä.
Vuodesta 2004 soittanut kolmikko tuuttaa peruskaavan rokkia maustaen sitä muun muassa punkilla ja rautalangalla. Tässä on myös II:n vahvuus. Pelkkää perusrokkia kuunnellessa ainakin itselläni raja tulee aika nopeasti vastaan. Jo avausraita Conclusionsilla kuullaankin reippaan rokin ohessa myös kepeämpiä sävyjä. Toinen kappale The Flood helkkäilee vieläkin rohkeammin. Kolmantena kuultava Double-crossing (Your Middle Name) sen sijaan iskee palleaan etenkin repivällä kitarallaan. EP:n päättävä Pitch Black Night hidastelee jälleen reilummin ja tarjoaa levylle kelpo päätepisteen.
Kritisoitavaa toki löytyy, etenkin laulupuolelta. Jussi Partasen ääni on hyvä, mutta englannin lausuminen särisee välillä korvaan. Ei kuitenkaan kovin häiritsevästi. Kokonaisuus on Drifting Brigadella mukavasti kasassa, mutta kenties hieman omaleimaisempaa otetta kaipaisi. Perusasiat ovat kuitenkin kunnossa.
Arvio: "Drifting Brigade" -demo Soundissa 12/2006 (IN FINNISH)
DRIFTING BRIGADE
Jussi Partanen (laulu, kitara), Kalle Lehtinen (rummut), Miika Aallos (basso)
www.driftingbrigade.com
Pari vuotta puurtanut Drifting Brigade on saatekirjeen mukaan ennen kaikkea Jussi Partasen hengentuote, mikä todennäköisesti on syynä siihen, että laulu ja kitarat on tälle demolle äänitetty ilahduttavan huolella ja intohimoisesti. Jussin kitaroita on äänessä paikoin kolmekin kappaletta, ja kullekin niistä on selkeä paikkansa. Laulussa puolestaan on hienoa antautumista.
Hengästyttävän tiukasti soittava kolmikko on rokkibändiksi yllättävänkin persoonallinen ilmestys, mistä käy Jussin lauluäänen lisäksi kiittäminen etenkin kekseliäitä sovituksia. Mitään uutta tässä ei olla keksimässä, mutta ärhäkän ja monipuolisen rokkauksen Drifting Brigade hoitaa kunnialla.