Studiopäiväkirja (Studio journal, in finnish)
Drifting to Studio
lauantai 11. elokuuta 2007
Aavistuksen verran liian pitkäksi venähtäneen edellisillan jälkeen, saapui se autereinen aamu, jolloin karavaanimme saavutti Tampereen JJ-studion, tarkoituksenamme omakustanne-EP:n äänitys. Paikka ei ollut entuudestaan tuttu, kuin bassosankarillemme Teemu Nordlundille, rumpalimme Lehtinen ja allekirjoittanut olivat sitten sitäkin enemmän kuulleet ko paikasta, lämpöisestä JJ-analogisoundista ja sen maagisesta synnytyspaikasta. Kamat sissään siis studiolle, ja meikäläinen lähti pysäköintiviranomaisen pelossa katsastelemaan autopaikkaa, luullessaan kaikkien sisäpihapaikkojen olevan varattuja, kivenheiton päästä sitten löytyikin mitsubishi laserin ulkomittoja vastaava maksuton parkkiruutu. Tunnelma oli maaninen.
Teemun kanssa keskityimme särpimään aamukahfet kitusiimme maestro Juuso "Juicen basisti" Nordlundin vielä rumpumikityksiä säädellessä. Kalleristo päästettiin tutustumaan SOWO:n vähän hemmetin hyvältä soundaavan rumpussettiin, ja kyllä toden totta paistoi suuren suuri tyytyväisyys rumpalipoikamme kasvoilta. Tunnelma oli muuttunut kaikin puolin kutkuttavaksi.
Basson hienoviresäätelyt ottivat vielä oman aikansa, ennen kuin oli aika alkaa roiskimaan toden teolla. Tuumasta toimeen, eli soittimet ja miehet äänitystiluksiin, luurit päähän ja rummut sekä pohjia narulle roiskimaan. Soitto maistui ja rummut saatiin nauhalle varsin kivuttomasti, lähtökohtaisesti noin parilla otolla. Aikataulun ollessa tiukka, ei turhiin kikkailuihin olisi liiemmin ollut edes varaa. Todella hyvä shaundiset rumpuraidat oli saatu taltioitua ja oliTeemun vuoro siirtyä soittokoppiin pompottelemaan bassoraitansa, joista Jack Brucekin olisi kateellinen. äänitys eteni jouhevasti, vanhan Ampegin toimiessa bassovahvistimena. Kolme neljästä kappaleesta tuntui kaipaavan niin sanotusti ronskimpaa otetta, joten studion uumenista kaivettiin esiin Fenderin putkisärö. Nam! Teemu suoriutui urakastaan oivallisesti ja bassoraidat olivat ennen iltaa valmiita.
Oli siis meikäläisen vuoro siirtyä äänitystilaan roiskimaan. Mainittakoon, että ennen h-hetkeä oli ihan mukavasti tullut todistettua röökin palamista, sekä omien ja muiden hikirauhasten toimintaa. Nam! Allekirjoittanut ei ole koskaan liiemmin voinut tunnustautua studiomusikooksi, joten mahorkka kärysi, ja hermot olivat aluksi melkoisen riekaleina ja kuulatkin sekaisin, Juuson kaitselmuksessa saatiin kuitenkin Fenderin putkicombosta ruuvailtua varsin kohtuulliset shaundit ensimmäiseen biisiin. Ensimmäinen biisi siis päivän päätteeksi komppauksineen, soololurituksineen valmiina mausteltuna, oli aika pistää homma yön yli hautumaan. Illalla edistettiin unen tuloa vielä nauttimalla kulaus, kenties toinenkin sitä ruskeaa jaffaa, kyseiseen touhuun ideaalit puitteet tarjoavalla Näsinkalliolla. Ilmassa saattoi jo aavistella saapuvaa syksyä, tunnelma oli ainutkertainen.
J. Lehtinen & varjojen yö
sunnuntai 12.elokuuta 2007
Plain fade-orkesterista tuttu urkutaitelija ja helsingin veijo, Jussi Lehtinen, oli lupautunut soittamaan erääseen veisuun tyylitietoiset urkuraidat. Nord electron kanssa oli aiemmin jo käyty läpi sointukierrot ja muut krumeluurit. Oli meikäläisen kauraa kyyditä jamppa aamusta studiolle . Edellisen päivän ihanainen auringon porotus oli tipo tiessään, ja aamulla saimme todistaa varsin toisenlaisia sääilmiöitä. Aamu aloiteltiin turvallisestii kahvin juonnilla. Seuraava kappale uraikoitiin kitaroiden osalta läpi melkoisen rivakasti ja meikäläinen sai anelemansa henkähdystauon, Lehtisen Jussin siirtyessä äänittelemään urkua. Studion nurkkauksesta kaivettiin esiin massiivinen, 60-lukulainen Hammond-urkukioski. Kyllä kelpasi! Varmoin ottein vanhempi Lehtinen päästeli sitten menemään urkuraitansa, muiden keskittyessä kuunteluun. Jussille vielä iso käsi osanotosta!
Meikäläinen takaisin hyttiin, jatkamaan kitra-osuuksiaan. Seuraavat otot saatiin melko kivuttomasti nauhalle, poikain keskittyessä kuunteluun, kommentointiin ja syömiseen. Efekti-pedaalien yleinen veivailu ja digitechin flangerin-p****n leviäminen herättivät pieniä kysymyksiä, mutta kaikesta selvittiin ja biisit alkoivat muotoutua ja maustua mukavasti muotoonsa, osan saadessa vielä akustista kitarahelinää kylkiinsä, osan jäädessä ilman.
Hyvän tovin urakoituamme, saatoimme siis todeta, että biisimateriaali oli kauttaaltaan kelvollista laulettavaksi. Hiukan ujostellen siirryin sitten luurit päässäni heittämään monologia laulumikrofoonille. Mielessä taisi pyöriä melkoinen liuta kysymyksiä, mahdollisista tekemättömistä äänityksistä, mutta aikataulun ollessa varsin tiukka ja riisuttu, oli enemmän kuin syytä käydä tuumasta toimeen. Oli siis kurkkulaulun aika. Juuso ja retkut keskittyivät ohjeistamaan ja kuuntelemaan ottojen onnistuneisuusastetta. Alkoi äänikin aueta ja laulaminen maistua paremmalta, mitä pidemmälle tekemisissä päästiin. Helpolla en voi kuitenkaan sanoa päässeeni, oikein hyvä niin.
Oli tullut aika pakata pillit pussiin ja jäädä odottelemaan tulevia miksaus- ja masterointisessioita. So far so good!
EP miksaukset suoritettiin 3.-4.9.2007 ja levyn masteroi Cosmic-studiolla Jarno Alho 14.9.2007.